torstai 28. marraskuuta 2013

Kerron vähän mun koirasta, Minnistä. Tos on kuva siitä, kun se oli ihan pikkunen ja haettiin se. Nyt siitä on kasvanu sellanen rontti, joka ei opi millään talon tavoille. Se on ilkikurinen pikku vintiö, joka tekee kokoajan pahojansa. :D

On se välillä kuitenkin söpökin, varsinkin silloin kun se nukkuu. :P Sen kanssa on ihana touhuta kaikkee ja jos se tekee ja oppii jotain oikein nii sitä on mukava palkita jollain erikoisemmalla herkulla. Sillä on korvat ku elefantilla ja tassut on ihan jäätävän suuret.

Nyt kun me äitin kanssa muutetaan omakotitaloon nii Minnikin saa enemmän tilaa ja piha-alue on hieman suurempi. Toivottavasti se sopeutuu uuteen kotiin hyvin. En nyt oikein keksi siitä muuta . :) Jatketaan joku päivä toisella aiheella. ! :)

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Poistin kaksi aikaisempaa blogiani, koska sosiaalityöntekijäni (en mainitse nimeltä) niin käski. Ne kuulemma loukkasivat joitakin nimeltä mainitsemattomia henkilöitä, vaikka blogini ei mielestäni paljastanut kenenkään henkilöllisyyttä. Nyt olen kuitenkin aika varma, että kukaan ei voi valittaa blogistani ellei siinä jonkun nimeä mainita. Eli kerron siis nyt mahdollisimman lyhyesti UUDESTAAN tarinani ja kerron omia mielipiteitä sosiaalityöntekijöiden toiminnasta/käytöksestä. Tarinani alkaa siitä kun minut ja kaksi muuta siskoani otettiin huostaan (en nyt avaudu syystä). Meidät pistettiin sijaisperheeseen ja aluksi kaikki menikin hyvin. Sitten alkoi sukulaisteni helvetti. Sijaisperhe alkoi sabotoida suhdettamme kaikkii sukulaisiin ja varsinkin biologiseen äitiini. Keksittiin kokoajan jotain pahaa sanottavaa ja meitä manipuloitiin niin, että uskoimme kaiken. Kun isosiskoni tuli muroosikään, alkoi hänen tappelunsa sijaisvamhempien (varsinkin sijaisisän) kanssa. Sijaisisä ja jopa sijaisäitikin kävivät suullisten tappeluiden yhteydessä kiinni isosiskooni. Tätä tapahtui usein. Minulle kävi sitten sama. Lisäksi sijaisisä saattoi ottaa joskus takapuolestani tai mahastani kiinni ja sanoa jotenkin näin: "Onpas läskiä!" Se tuntui hyvin epämiellyttävältä ja vaikka sanoin myös sijaisäidille tästä, heidän mielestään se oli normaalia ja hauskaa. Nyt kuitenkin tämän vuoden helmi-maaliskuussa tuli viimeinen ja pahin tappelu. Riita alkoi ihan typerästä aiheesta ja päätyi sijaisisäni minua kohtaan kohdistuneeseen pahoinpitelyyn. Jälkiä siitä ei jäänyt, mutta olkapään osuttua koiraporttiin, se oireilee yhä vielä kahdeksan kuukaudenkin jälkeen. Fysioterapia tai muu hieronta eii siihen auta. Muutin myös samassa kaaoksessa äidilleni. Silloinen lastenvalvojani teki rikosilmoituksen ja asia on nyt poliisilla. Olen käynyt kuulusteluissa ja odotan asian etenemistä. Nykyinen lastenvalvojani kuitenkin on repäissyt jostain pusikosta, että minun ei ole hyvä asua äitini luona, koska minulla on masennus (johtuu siitä kun molemmat siskoni laittoi minuun välit poikki ja kiistävät kaiken tapahtuneen). Lastenvalvoja oli laittamassa minua laitokseen, mutta tein hänestä epäluottamuslauseen esimiehelle. Hän on myös todennäköisesti vuotanut tietoja sijaisperheeseen ja sitä ei mielestäni saisi tehdä. Nyt esimies tuli mukaan juttuun ja he nyt päättivät, että olemistani mietitään uudemman kerran. Käyn terapiassa tapahtuneen vuoksi ja perhetyöntekijäkin käy silloin tällöin meillä kotona. Jouduin keskeyttämään kaksi koulua, koska en pysty yhtään keskittymään. Elämäni on nyt aikalailla sekaisin, mutta elän yhden päivän kerrallaan ja astun yhden askeleen kerrallaan uutta elämää. Onneksi minulla on laaja tukiverkko. <3 Tässä kaikki tältä päivältä.